Elisa kommentoi blogissani, että länsimaiselle naiselle itsensä hemmottelu tarkoittaa "monen tunnin vaatekaupparumbaa". Ajatus pisti miettimään, ja kohdallani huomasin, että kyse on usein mistä vain ostamisesta.

Varsinkin stressaantuneena päädyn usein lohdukeostoksille. Usein ostan vain suklaata ja hyvää teetä, joskus hyvän levyn alennuskorista ja jos stressi kohdistuu ulkonäkööni, painun kosmetiikkaostoksille tai ostan uusia vaatteita. Kurja olo tuntuu aina hyvältä perustelulta; pitäähän sitä nyt vähän itseensäkin satsata. Usein ostosrumban päätteeksi olen vielä kiukkuisempi ja väsyneempi ja kotona sysään ostokseni kaappiin vähän nolona. Noh, suklaa ja tee usein tulevat heti käyttöön. Ne ovatkin edellä mainituista varmasti parhaat hemmotteluostokset - varsinkin, jos omatuntoa puhdistaa reilunkaupan leima.

Keskiviikkona ostin itselleni hiusvärin. Minulla on iso keikka huomenna ja tenttiin lukeminen stressasi kovasti, joten päätin satsata vähän ulkonäkööni. Ammoniakkimömmö hiuksissani koin kuitenkin keskiviikkoiltana aika kovaa syyllisyyttä siitä, mitä kemikaaleja turhamaisuuksissani huuhdon alas viemäristä. En edes uskalla käyttää ympäristöystävällisyyttä mainostavia värejä, koska pelkään, että värin tulos on yhtä kiilloton ja tylsä kuin väripurkin kannessa. Se siitä hemmottelusta siis. En ainakaan keskiviikkona tuntenut oloani kovinkaan rentoutuneeksi värjäyksen jälkeen. Ilta kului siinä, kun tuijottelin tummenneita hiuksiani huolestuneena peilistä ja stressasin, että tuliko niistä nyt edes hyvät. No, tuli niistä onneksi ja nyt olen jo aktiivisesti unohtamassa keskiviikkoisen syyllisyydentunteen.

Olen yrittänyt kasvattaa itseäni ymmärtämään, että mainosten huutamat asiat eivät rentouta ja paranna elämääni. Hyvä ruoka ja lämmin juoma rauhoittaa kyllä hetkellisesti, mutta uudet vaatteet saattavat jopa ärsyttää ja nolostuttaa. Sitäpaitsi kaupoissa ravaaminen on todella väsyttävää puuhaa. Uusiksi hemmottelukeinoiksi ovat pikkuhiljaa nousseet tanssitunnit ja muukin liikunta tai hyvä kirja ja kuppi teetä kotona. Stressiä purkaa myös kävely ulkona ja vanhan tutun levyn laittaminen soimaan - ja parasta vielä jos tämä kaikki tapahtuu hyvän ystävän kanssa. Ostoshalleissa ravaaminen sen sijaan vain lisää stressiä ja hektisyyden tunnetta.

Pitäisi aina muistaa, että mainokset ovat ammattilaisten tarkasti tekemää aivopesua. He saavat melkein minkä vain asian puettua houkuttelevaksi, jos tahtovat. Silmien sulkeminen niiltä markkinoilta olisi aika tervettä. Ehkä alan aktiivisemmin kääntämään katseeni pois näyteikkunoiden mainoksista. Eilen muistin myös laittaa oveeni "ei mainoksia, kiitos" -lapun. Suosittelen kaikille myös Elisan metodia: välttäkää kaupungilla käymistä, jos suinkin mahdollista. Itse joudun kävelemään keskustan läpi päivittäin, mutta yritän sentään välttää ostoskeskuksiin astumista.

Vaikuttavatko mainokset teidän hemmottelutottumuksiinne?