Noniin, viimeiset hätäshoppailut on nyt tehty ja on aika aloittaa vuosi ilman vaatekauppoja. Ostin tänään kolme perusteepaitaa, muutamat sukkahousut ja yhdet polvisukat. Laskeskelin, että omistamillani vaatteilla pitäisi pärjätä vuosi aika kevyesti - vielä kun sallin itselleni sen kirpparishoppailun. Kirppareillakin yritän välttää turhia heräteostoksia, jotka päätyvät lopulta vain uudestaan kirpparille.

Ihanaa huomata, että blogissani oli heti eilen käynyt lukijoita! Kiitos kommenteista! Ilman niitä tätä tuskin jaksaisi pitkään kirjoittaakaan.

Haasteeni koskee siis nimenomaan vaatekauppoja. Tavoitteena on vähentää muutakin kulutusta ja etenkin kääntää sitä ekologisempaan suuntaan. Mitään ekologisuuden jumalatarta en yritäkään leikkiä, eikä tarkoitus ole asettua muiden yläpuolelle saarnaamaan. Tarkoitus on todella vaan kokeilla, osaanko olla vuoden ilman vaatekauppoja, ja kontrolloida ja pohtia omia kulutustottumuksia sen kautta.

Kirjoitin eilen postauksessani, että sallin joitakin poikkeustilanteita. Tässä pari syytä siihen:

1. Olen satunnaisesti keikkaileva muusikko ja joskus tulee tilanteita, että keikoille täytyy etsiä vaatetta kaupasta. Sitä tapahtuu hyvin harvoin, mutten tahdo ostolakkoni takia olla bändin musta lammas, joka ei suostu yhtenäiseen vaatetukseen.
2. Elämäni sijoittuu kahteen kaupunkiin ja usein tulee tilanteita, että vaatteet, joita tarvitsen ovat väärässä kaupungissa. Näitäkin tilanteita on onneksi harvoin ja yritän tänä vuonna välttää niitä suunnittelemalla tarkemmin, mitä otan mihinkin mukaani. Ongelmatilanteet koskevat aika usein sukkahousuja, sukkia tms., joten isoista vaatehankinnoista ei ole kyse.
3. Olen mestari kadottamaan vaatteita. Osa vaatteista katoaa poikaystävän kämpän mustaan aukkoon, osa - ja tämä koskee varsinkin lapasia ja pipoja - katoaa johonkin bussissa, baarireissulla tai yliopistolla. En aio elää talvea pää paljaana, jos kaikki piponi katoavat johonkin. (Vaikka tietysti ensimmäiseksi suuntaan kirpparille etsimään uutta pipoa!)

Postauksen otsikko tuli muuten mieleen luomupuuvillapaidasta, jonka soin itselleni tänään Lindexillä. Tuota lausetta on muistaakseni toitotettu muuallakin. Olkoon se nyt sitten vaikka tämän vuoden mottoni.

Muistan muuten jostain lukeneeni, että joku suomalainen pariskunta eli joskus todella vuoden (vai oliko se sittenkin kuukausi?) ostamatta mitään. He dyykkasivat ruuan roskiksista, pärjäsivät vanhoilla vaatteillaan - ja lopulta varastivat vessapaperin julkisista vessoista. Tämä on ihan lässyä hommaa siihen verrattuna.