Noniin, viimeiset hätäshoppailut on nyt tehty ja on aika aloittaa vuosi
ilman vaatekauppoja. Ostin tänään kolme perusteepaitaa, muutamat
sukkahousut ja yhdet polvisukat. Laskeskelin, että omistamillani
vaatteilla pitäisi pärjätä vuosi aika kevyesti - vielä kun sallin
itselleni sen kirpparishoppailun. Kirppareillakin yritän välttää turhia
heräteostoksia, jotka päätyvät lopulta vain uudestaan kirpparille.
Ihanaa huomata, että blogissani oli heti eilen käynyt lukijoita! Kiitos
kommenteista! Ilman niitä tätä tuskin jaksaisi pitkään kirjoittaakaan.
Haasteeni koskee siis nimenomaan vaatekauppoja. Tavoitteena on vähentää
muutakin kulutusta ja etenkin kääntää sitä ekologisempaan suuntaan.
Mitään ekologisuuden jumalatarta en yritäkään leikkiä, eikä tarkoitus
ole asettua muiden yläpuolelle saarnaamaan. Tarkoitus on todella vaan
kokeilla, osaanko olla vuoden ilman vaatekauppoja, ja kontrolloida ja
pohtia omia kulutustottumuksia sen kautta.
Kirjoitin eilen postauksessani, että sallin joitakin poikkeustilanteita. Tässä pari syytä siihen:
1. Olen satunnaisesti keikkaileva muusikko ja joskus tulee tilanteita,
että keikoille täytyy etsiä vaatetta kaupasta. Sitä tapahtuu hyvin
harvoin, mutten tahdo ostolakkoni takia olla bändin musta lammas, joka
ei suostu yhtenäiseen vaatetukseen.
2. Elämäni sijoittuu kahteen kaupunkiin ja usein tulee tilanteita, että
vaatteet, joita tarvitsen ovat väärässä kaupungissa. Näitäkin
tilanteita on onneksi harvoin ja yritän tänä vuonna välttää niitä
suunnittelemalla tarkemmin, mitä otan mihinkin mukaani.
Ongelmatilanteet koskevat aika usein sukkahousuja, sukkia tms., joten
isoista vaatehankinnoista ei ole kyse.
3. Olen mestari kadottamaan vaatteita. Osa vaatteista katoaa
poikaystävän kämpän mustaan aukkoon, osa - ja tämä koskee varsinkin
lapasia ja pipoja - katoaa johonkin bussissa, baarireissulla tai
yliopistolla. En aio elää talvea pää paljaana, jos kaikki piponi
katoavat johonkin. (Vaikka tietysti ensimmäiseksi suuntaan kirpparille
etsimään uutta pipoa!)
Postauksen otsikko tuli muuten mieleen luomupuuvillapaidasta, jonka
soin itselleni tänään Lindexillä. Tuota lausetta on muistaakseni
toitotettu muuallakin. Olkoon se nyt sitten vaikka tämän vuoden mottoni.
Muistan muuten jostain lukeneeni, että joku suomalainen pariskunta eli
joskus todella vuoden (vai oliko se sittenkin kuukausi?) ostamatta mitään.
He dyykkasivat ruuan roskiksista, pärjäsivät vanhoilla vaatteillaan -
ja lopulta varastivat vessapaperin julkisista vessoista. Tämä on ihan
lässyä hommaa siihen verrattuna.
tiistai, 9. syyskuu 2008
Kommentit