Tänä aamuna on vaikea ajatella muuta kuin Kauhajoen tragediaa. Itse olen opiskelemassa opettajaksi ja kouluammuskelut iskevät ehkä senkin takia aika ikävästi tajuntaan. Tämä postaus nyt poikkeaa vähän blogini yleisestä linjasta, mutta postaanpa sittenkin.

Viimeistään nyt, kun on kyseessä jo toinen ammuskelu, on alettava puhua ilmiöstä, joka vaivaa jollain tavalla koko Suomea. Jotain on pielessä maan arvoissa, kun taloudellisesti hyvinvoivassa maassa on niin paljon väkivaltaa, masennusta ja itsemurhia. Ihmiset eivät voi oikeasti kovin hyvin, mutta ongelmat tahdotaan vain lakaista maton alle.

Jokelasta nousi suuri kohu, mutta mitään ihmeempiä toimenpiteitä vastaavan välttämiseksi ei tehty. Mielenterveyspalveluiden määrärahoja ei koroteta millään ja jonot pahenevat. Auvinenhan haki apua ennen ammuskeluja, muttei saanut muuta kuin mielialalääkkeitä, jotka ilmeisesti veivät kaiken lisäksi hänen ajatuksiaan entistä ikävämpään suuntaan. Jostain muistaisin lukeneeni, että joku yhdysvaltalainen kouluammuskelija oli käyttänyt samoja mielialalääkkeitä kuin Auvinen.

Kauhajoen tapauksessa hirvittävää on sekin, että ampuja vaikutti kaikkien haastateltujen mukaan täysin tervejärkiseltä ja mukavalta pojalta. Perhetaustasta ei ole löydetty vaikeuksia ja poika ei ole edes vaikuttanut syrjäytyneeltä koulussa. Hän asui yksin ja haki seuraa joltain netin deittipalstalta, mutta niinhän tekee moni muukin.

Jos näistä ampumistragedioista voisi jotain hyvää seurata, niin ehkä yhteiskunnan arvoilla olisi toivoa edes vähän pehmetä. Tällä hetkellä politiikassa tärkeää on talouden tasainen kasvu ja ihmisten urakehitys. Muistan, kuinka koulussa hoettiin Suomen olevan hyvinvointivaltio, ja kuinka meillä menee niin hyvin. Minussakin tällainen yksiulotteisuus nostattaa kylmiä väreitä, miten sitten niissä ihmisissä, joilla on oikeasti vaikeaa? Opettajankoulutuksessakin asetetaan koulutuksen tavoitteeksi usein vain tuloksellisuus - ei se, että oppilailla menisi oikeasti paremmin elämässä.

Puistattaa, ettei tänäänkään ole ollut puhettakaan siitä, että tehtäisiin mitään oikeita päätöksiä tilanteen parantamiseksi. Nuorisotoiminnan ja mielenterveystyön määrärahoja saisi korottaa kunnolla, mutta mitään ei kuulu. Haloo hallitus! Tulisikohan kunnallisvaaleihin jotain uutta teemaa näiden ammuskelujen jälkeen. Siis muutakin kuin muutoksia aselakiin, jotka nekin kyllä tulisivat tarpeeseen.

Blogini keskittyy ekologisuuteen ja kulutuksen varjopuoliin. Talouden pyörittämässä yhteiskunnassa ongelmat ovat kuitenkin myös syvemmällä yhteisessä arvomaailmassa. Mistä löytyisi sitä yhteisöllisyyttä, elämänläheisyyttä ja toisista välittämistä, jota nyt kaivattaisiin?