Tänä aamuna on vaikea ajatella muuta kuin Kauhajoen tragediaa. Itse
olen opiskelemassa opettajaksi ja kouluammuskelut iskevät ehkä senkin
takia aika ikävästi tajuntaan. Tämä postaus nyt poikkeaa vähän blogini
yleisestä linjasta, mutta postaanpa sittenkin.
Viimeistään nyt, kun on kyseessä jo toinen ammuskelu, on alettava puhua
ilmiöstä, joka vaivaa jollain tavalla koko Suomea. Jotain on pielessä
maan arvoissa, kun taloudellisesti hyvinvoivassa maassa on niin paljon
väkivaltaa, masennusta ja itsemurhia. Ihmiset eivät voi oikeasti kovin
hyvin, mutta ongelmat tahdotaan vain lakaista maton alle.
Jokelasta nousi suuri kohu, mutta mitään ihmeempiä toimenpiteitä
vastaavan välttämiseksi ei tehty. Mielenterveyspalveluiden määrärahoja
ei koroteta millään ja jonot pahenevat. Auvinenhan haki apua ennen
ammuskeluja, muttei saanut muuta kuin mielialalääkkeitä, jotka
ilmeisesti veivät kaiken lisäksi hänen ajatuksiaan entistä ikävämpään
suuntaan. Jostain muistaisin lukeneeni, että joku yhdysvaltalainen
kouluammuskelija oli käyttänyt samoja mielialalääkkeitä kuin Auvinen.
Kauhajoen tapauksessa hirvittävää on sekin, että ampuja vaikutti
kaikkien haastateltujen mukaan täysin tervejärkiseltä ja mukavalta
pojalta. Perhetaustasta ei ole löydetty vaikeuksia ja poika ei ole edes
vaikuttanut syrjäytyneeltä koulussa. Hän asui yksin ja haki seuraa
joltain netin deittipalstalta, mutta niinhän tekee moni muukin.
Jos näistä ampumistragedioista voisi jotain hyvää seurata, niin ehkä
yhteiskunnan arvoilla olisi toivoa edes vähän pehmetä. Tällä hetkellä
politiikassa tärkeää on talouden tasainen kasvu ja ihmisten urakehitys.
Muistan, kuinka koulussa hoettiin Suomen olevan hyvinvointivaltio, ja
kuinka meillä menee niin hyvin. Minussakin tällainen yksiulotteisuus
nostattaa kylmiä väreitä, miten sitten niissä ihmisissä, joilla on
oikeasti vaikeaa? Opettajankoulutuksessakin asetetaan koulutuksen
tavoitteeksi usein vain tuloksellisuus - ei se, että oppilailla menisi
oikeasti paremmin elämässä.
Puistattaa, ettei tänäänkään ole ollut puhettakaan siitä, että
tehtäisiin mitään oikeita päätöksiä tilanteen parantamiseksi.
Nuorisotoiminnan ja mielenterveystyön määrärahoja saisi korottaa
kunnolla, mutta mitään ei kuulu. Haloo hallitus! Tulisikohan
kunnallisvaaleihin jotain uutta teemaa näiden ammuskelujen jälkeen.
Siis muutakin kuin muutoksia aselakiin, jotka nekin kyllä tulisivat
tarpeeseen.
Blogini keskittyy ekologisuuteen ja kulutuksen varjopuoliin. Talouden
pyörittämässä yhteiskunnassa ongelmat ovat kuitenkin myös syvemmällä
yhteisessä arvomaailmassa. Mistä löytyisi sitä yhteisöllisyyttä,
elämänläheisyyttä ja toisista välittämistä, jota nyt kaivattaisiin?
keskiviikko, 24. syyskuu 2008
Kommentit