Inhottava syysflunssa iski minuun ja nyt olen vanhempieni luona hörppimässä kuumaa inkivääriteetä ja lukemassa kirjoja. Eilinen sade kasteli syyssaappaani ja pahoitti mieleni ja illalla tulin kotiin kurkku kipeänä.

Eilen pörräsin Helsingin keskustassa koko päivän ja minuun iski taas kauhea tarve saada uusia vaatteita. Tarve lähti oikeastaan liikkeelle siitä, että piipahdin Fredan UFFilla ja löysin sieltä kivat mustat (poikien) farkut. Vedin housut jalkaani saman tien, mutta kadulla alkoi tuntua, etteivät ne käy millään yhteen muiden vaatteitteni kanssa. Tein siis saman kuin monta kertaa ennenkin: livahdin Kapphallin pukukoppiin vaihtamaan vaatteita. Kapphallissa oli käynnissä alennusmyynnit ja otin pukukoppiin mukaani pari alennustoppia, etten näyttäisi epäilyttävältä kävellessäni suoraan pukukoppiin ilman mitään sovitettavaa. Kopissa sitten huomasin, että ruudullinen kauluspaita kävisi täydellisesti yhteen uusien housujeni kanssa ja että sehän on "just sellainen, mitä olen joskus kaivannut". Niinpä. Olin vahva, enkä ostanut kauluspaitaa, mutta haikailin sen perään koko loppupäivän ja suunnittelin, voisinkohan löytää kirpparireissulta joskus vastaavaan tai muokata miesten kauluspaidasta itselleni sopivan.

En ole kaivannut vaatekauppoihin muutamaan viikkoon. Olen ohittanut alennusmyynnit hymähtäen niille turhamaisille hulluille, jotka niissä jaksavat väsyttää jalkojaan. Olen alkanut pitämään enemmän ja enemmän jo omistamistani vaatteista ja niiden yhdistelemisen vaivattomuudesta. Muotiblogitkaan eivät ole kiinnostaneet minua vähään aikaan lainkaan, vaan olen ollut suorastaan pettynyt, kun en saa niistä samaa mielihyvää kuin kesällä. Mutta ei tarvittu kuin yksi vierailu pukukoppiin ja olen luonut itselleni tarpeen ruudulliseen kauluspaitaan. Toinen tarpeeni on musta trikoomekko, johon törmäsin suuren käsityölehden sivuilla. Katsellessani vaatekaappiani ja asusteitani ajattelen jo, miten hyvin niin moni vaate ja asuste sopisikaan sen mustan mekon kanssa. Käyttäisin sitä varmaan joka päivä, ajattelen - varmaan Honey Junkien mustien tunikoidenkin innoittamana.

Uusien vaatteiden kaipaaminen luo ikävällä tavalla myös tyytymättömyyttä. Minua harmittaa, että olen päättänyt pysyä koko vuoden ostolakossa, enkä voi ostaa sitä hepposta kauluspaitaa tai kangasta trikoomekkoon - ainakaan joustamatta periaatteistani. Oma vaatekaappi tuntuu taas yhtäkkiä tylsältä kompromissilta, vaikka viime viikolla ihastelin, kuinka oman näköiseni olen siitä tehnyt - ja kuinka helposti vaatteet yhdistyvät toisiinsa.

Tällä hetkellä päässä soivat hälytyskellot kehottavat unohtamaan kauluspaidan ja mustan tunikan ja kenkäkaupan ikkunassa nimeäni huutaneet saappaat. En tarvitse niitä ja olen tyytyväisempi ilman mainonnan ja muodin aivopesua. Sitä paitsi tällä hetkellä, flunssan kourissa, parhailta vaatteilta tuntuvat kauhtunut vanha villapaita, villasukat ja verkkarit - asusteina suuri teekuppi ja hyvä kirja.

Kyllä tämä ostolakko taitaa tehdä minulle vain hyvää.