Kasvissyönnistä on alettu puhua tänä syksynä mukavan paljon. Kerrotaan,
että kasvissyönti ehkäisee ilmastonmuutosta ja että kasvisten kuormitus
ympäristölle on paljon pienempi kuin lihan. Selvähän se; eläimetkin
tarvitsevat ruokaa elääkseen, joten lihakilolle tulee taakseen aika
paljon enemmän viljakiloja kuin yhteen kasvissyöjään mahtuu päivässä.
Ryhdyin kasvissyöjäksi yläasteikäisenä lähinnä eläinten oikeuksien
takia. Olen edelleen pysynyt kasvissyöjänä, vaikka syiden painopiste on
siirtynyt siihen ekologiseen puoleen - ei niin, etteikö joku
broilerinkasvatus vieläkin kirpaisisi herkän tytön mieltä. Kuitenkin
tuntuu kurjalta, että käsittääkseni suurin - tai ainakin suuri - osa
maapallon viljasta kasvatetaan eläinten rehuksi. Suomeenkin lennätetään
geenimanipuloitua soijaa ties mistä eläinten rehuksi, eikä sitä
tarvitse edes mainita lihaa myytäessä. Näistä epäkohdista löydätte
kyllä asiantuntevampaakin juttua netistä, joten surffailemaan vain jos
kiinnostaa!
En oikein ymmärrä ihmisten yleistä asennoitumista siihen, miten kaikki
ihmiset pitäisi jotenkin kategorisoida sen mukaan, mitä he syövät.
Luokittelen itseni kasvissyöjäksi lähinnä siksi, että se helpottaa
elämääni. Jos kasvissyöjiä ei olisi, ei olisi myöskään syytä vaatia
yliopiston ruokaloille kasvisvaihtoehtoja (peruste: kasvissyöjät jäävät
nälkäisiksi!) ja lihan jättämisen perusteleminen olisi vaikeampaa
useissa tilanteissa. Kuitenkin suuhuni eksyy aina silloin tällöin vähän
lihaa. Kylässä tai juhlissa tuntuu kurjalta kieltäytyä jonkun toisen
valmistamasta hyvästä ateriasta, ja muutenkin tuntuu välillä hölmöltä
jättää se yksi suupala syömättä, kun kerran tekee mieli ja lihaa on
valmistettu suurelle porukalle.
Poikaystäväni yritti kerran alkaa kasvissyöjäksi. Projekti kesti
kuukauden, jonka jälkeen hän on yleensä aina valinnut lihavaihtoehdon,
kun olemme olleet yhdessä syömässä. Hänellä, kuten monella muulla,
näyttää väijyvän jossain alitajunnassa ajatus, jonka mukaan ihminen on
aina joko kasvissyöjä tai lihansyöjä. Miksi siinä välissä täytyy olla
niin suuri kuilu? Miksei useampi ihminen mieti päivittäin ruokaa
ostaessaan, että voisi valita sen vähän eettisemmän ja ekologisemman
vaihtoehdon?
Työkaverini eivät kesällä suostuneet käymään viereisen thai-ravintolan
kasvispainotteisessa lounasbuffetissa, koska heidän kasvisruuissaan oli
kuulemma usein kalakastiketta. Siis sitä maustetta, jota laitetaan
ruokaan ehkä lusikallinen tuomaan makua. Jos maistan ystävältäni
kebabia yömyöhään nälkääni, niin saan vastaani hirveän kummastusryöpyn;
"oho, mitä sä nyt??". Tarvitseeko jokaisen olla joko
viherpiipertäjähippi tai ekologisuuden sivuuttava juntti?
lauantai, 20. syyskuu 2008
Kommentit