Kasvissyönnistä on alettu puhua tänä syksynä mukavan paljon. Kerrotaan, että kasvissyönti ehkäisee ilmastonmuutosta ja että kasvisten kuormitus ympäristölle on paljon pienempi kuin lihan. Selvähän se; eläimetkin tarvitsevat ruokaa elääkseen, joten lihakilolle tulee taakseen aika paljon enemmän viljakiloja kuin yhteen kasvissyöjään mahtuu päivässä.

Ryhdyin kasvissyöjäksi yläasteikäisenä lähinnä eläinten oikeuksien takia. Olen edelleen pysynyt kasvissyöjänä, vaikka syiden painopiste on siirtynyt siihen ekologiseen puoleen - ei niin, etteikö joku broilerinkasvatus vieläkin kirpaisisi herkän tytön mieltä. Kuitenkin tuntuu kurjalta, että käsittääkseni suurin - tai ainakin suuri - osa maapallon viljasta kasvatetaan eläinten rehuksi. Suomeenkin lennätetään geenimanipuloitua soijaa ties mistä eläinten rehuksi, eikä sitä tarvitse edes mainita lihaa myytäessä. Näistä epäkohdista löydätte kyllä asiantuntevampaakin juttua netistä, joten surffailemaan vain jos kiinnostaa!

En oikein ymmärrä ihmisten yleistä asennoitumista siihen, miten kaikki ihmiset pitäisi jotenkin kategorisoida sen mukaan, mitä he syövät. Luokittelen itseni kasvissyöjäksi lähinnä siksi, että se helpottaa elämääni. Jos kasvissyöjiä ei olisi, ei olisi myöskään syytä vaatia yliopiston ruokaloille kasvisvaihtoehtoja (peruste: kasvissyöjät jäävät nälkäisiksi!) ja lihan jättämisen perusteleminen olisi vaikeampaa useissa tilanteissa. Kuitenkin suuhuni eksyy aina silloin tällöin vähän lihaa. Kylässä tai juhlissa tuntuu kurjalta kieltäytyä jonkun toisen valmistamasta hyvästä ateriasta, ja muutenkin tuntuu välillä hölmöltä jättää se yksi suupala syömättä, kun kerran tekee mieli ja lihaa on valmistettu suurelle porukalle.

Poikaystäväni yritti kerran alkaa kasvissyöjäksi. Projekti kesti kuukauden, jonka jälkeen hän on yleensä aina valinnut lihavaihtoehdon, kun olemme olleet yhdessä syömässä. Hänellä, kuten monella muulla, näyttää väijyvän jossain alitajunnassa ajatus, jonka mukaan ihminen on aina joko kasvissyöjä tai lihansyöjä. Miksi siinä välissä täytyy olla niin suuri kuilu? Miksei useampi ihminen mieti päivittäin ruokaa ostaessaan, että voisi valita sen vähän eettisemmän ja ekologisemman vaihtoehdon?

Työkaverini eivät kesällä suostuneet käymään viereisen thai-ravintolan kasvispainotteisessa lounasbuffetissa, koska heidän kasvisruuissaan oli kuulemma usein kalakastiketta. Siis sitä maustetta, jota laitetaan ruokaan ehkä lusikallinen tuomaan makua. Jos maistan ystävältäni kebabia yömyöhään nälkääni, niin saan vastaani hirveän kummastusryöpyn; "oho, mitä sä nyt??". Tarvitseeko jokaisen olla joko viherpiipertäjähippi tai ekologisuuden sivuuttava juntti?