Viimeisin viikko shoppailulakon kanssa ei ole sujunut ihan ongelmitta. Olen haikaillut uusia vaatteita todella paljon. Olen tyytymätön hiuksiini, vaatteisiini ja turhautunut vähän elämäntilanteeseenikin, jossa ei tapahdu tarpeeksi ja kuitenkin tapahtuu niin paljon, että stressaan, kun en saa kaikkea tehdyksi, mitä tahtoisin. Vuodatus.

Ostin tiistaina uudet farkut kirpparilta (5 e ja kuin uudet, oih) ja eilen sorruin ostamaan anttilasta aerobic-tossut ja luomupuuvillapitkikset. Joku sanoisi, että lakko on siis jo sortunut, mutta puolustelen nyt vähän kuitenkin.

Farkut olivat kirpparilta ja kirppariostokset olivat alunperin muutenkin sallittuja. Aerobic-tossujen ostamista olen vältellyt tähän asti jo monta vuotta, joten niiden ostoa on vähän vaikeampi perustella. Olen kuitenkin innostunut käymään ohjatuilla liikuntatunneilla ja joutunut jättämään pitkään väliin tunteja, joihin vaaditaan kenkiä. Syksyn pimeys väsyttää ja olen yrittänyt piristää itseäni liikkumalla. Lenkkarit olivat alennuksessa (miten surkea syy!) ja nyt minulla ei ole sitäkään tekosyytä jättää liikuntatunteja väliin. Sitäpaitsi nyt en varmaan lopun elämäni aikana joudu ostamaan aerobic-tossuja. Ei ne nyt sentään niin kovalla kulutuksella tule olemaan. Pitkikset ostin, koska palelen. En tiedä, mihin viime talven pitkikset, legginsit ja sukkahousut ovat kadonneet, mutta ainakaan ne eivät majaile kotonani. Ja oli ne sentään onneksi suomalaiset ja luomupuuvillaa.

Olen vähän huolestunut tästä äkillisestä shoppaushimostani. Ostimme kotiini myös levyhyllyn, jota ilman huoneessani lojuisi vähän turhan monta pahvilaatikkoa koko vuoden. Kävin kampaajalla hetken mielijohteesta (mitä en yleensä koskaan tee) ja ostin Clashin levyn, koska en osannut lähteä Anttilan alelevyjen keskeltä ostamatta mitään ja koska se on hyvä levy ja uskoin sen piristävän minua. Lisäksi käyn ruokakaupassa aina kun tekee mieli jotain ja ostan sieltä mitä vain mitä tekee mieli - en tosin lihaa, ja pyrin edelleen ostamaan luomua ja reiluakauppaa aina kun on vaihtoehto.

Syytän käytöksestäni pimeyttä. Väsyn ja tarvitsen energiaa ja uskon saavani sitä suklaasta ja kaikesta turhasta. Hyvä, etten ole sortunut ostamaan vaatteita kaupoista. Houkutus on kyllä ollut niin iso, että ilman tätä lakkoa ja blogia minulla olisi hyllyssäni se kiva tunika, ihana neulepoolo, kiva teepaita ja alekengät, jotka huutelivat minua kauppojen näyteikkunoissa aikaisemmin viikolla. Olen taas alkanut juomaan kahvia monta kuppia päivässä. Mieltä ei tosin yhtään virkistä se, ettei yliopistolta saa enää reilun kaupan kahvia, vaan jotain pauligin Mundoa, jossa on joku nerokas oma sertifikaatti taas selittämässä, että tää on hei hirveen eettinen valinta.

Nyt pitäisi vain itsekin oppia ajattelemaan niinkuin kannustin viime postauksessani. Onni ei löydy vaatteista.

Vaikuttaako pimeys teihin samalla tavalla?