Heräsin tunti sitten unesta, jossa sovitin päälleni oranssia villakangastakkia. Olin kirpparilla, jonka hyllyt pursusivat ihania väriyhdistelmiä. Ruskea vajaamittainen ja vajaahihainen neuletakki söpöillä napeilla oli yhdistetty petroolinväriseen huiviin ja oranssiin takkiin löytyi sopiva isolierinen hattu, joka oli samaa sävyä. Herättyäni päätin, että metsästän itselleni keltaisen tai oranssin takin.

Lisäksi olen kolmena viimeisenä yönä nähnyt unta erilaisista kynsilakoista. On noussut kauhea tarve lakata kynnet, varmaan muotiblogien takia. Mutta en omista yhtä ainoaa värillistä kynsilakkaa! Nyyh.

Se on varmaan tämä alkukesä. Kaipaan värejä ja kaikki hyväksi todetut vaateyhdistelmäni ovat aika tummia. Nyt pitäisi löytää käyttöä värikkäille teepaidoille ja topeille, mutta en osaa yhdistää niitä mihinkään. Lisäksi muutama kesäisempi hame kaipaa vuorikangasta, että niitä voisi pitää legginsien seurana. Ehkä voin joustaa lakosta vuorikankaiden hankinnan verran ja käydä äidin ompelukoneella ens viikolla, että saan hameet käyttöön. Näin teen.

Ja saatan ostaa ensi viikolla kynsilakan, vähän nolona.

Lähdin ystäväni mukaan reissuun heti, kun loma alkoi kuun alussa. Kiersimme Saksaa ja kävimme Amsterdamissa ystävien luona ja minä tulin yksin takaisin Ruotsin kautta. Teimme reissun laivoilla ja junilla. Minulla on ollut jo pitkään ajatus, että lomamatkoja on ihan turha tehdä lentokoneella, jos ei ole oikein hyvää syytä. Kerrankin tuli toteutettua kunnon junareissu, eikä tullut edes kovin kalliiksi.

Olen ollut varmaan kymmenillä kaupunkilomilla elämäni aikana. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä tärkeämmäksi matkassa on tullut oma aika ja tila. Olen käyttänyt omat hetkeni kierrellen hitaasti kaupungilla ja miettien, mitä tahtoisin tuoda kotiin, eli ostaa. Nyt lomailuani vainosi shoppailulakko (ja sitäpaitsi rajallinen matkabudjetti).

Varsinkin Tukholmassa kirosin itseäni, että olin taas tullut tehneeksi tyhmän päätöksen. Tukholma on shoppailijan paratiisi. Kaiken lisäksi vietin siellä yhden maanantaipäivän, jolloin kaikki kiinnostavat museot oli suljettu, enkä pitkän surffailun jälkeen löytänyt edes kiinnostavia konsertteja. Päivä oli pilvinen ja ankea. Olin Tukholmassa vailla tekemistä! Kauheaa. Lopulta käytin päivän lepäillen ja lueskellen kirjaa kahviloissa. Löysin sattumalta hyvän teatterin, jossa oli näytös illalla ja kävin syömässä hyvin päivällä. Ei hullumpaa lopulta.

Reissuni jälkeen tulin johtopäätökseen, että shoppailu saattaa syödä jotain aika oleellista kaupunkilomilta. Parasta on, kun pääsee mukaan kaupungin elämänrytmiin, löytää kivoja puistoja ja kahviloita, katsoo ihmisiä ja taloja, kuuntelee ääniä ja haistelee kaupungin tuoksuja. Itse olen myös kulttuurilomailija; rakastan hyviä konsertteja, museoita ja gallerioita. Usein olen omistanut reissuissani kuitenkin turhan paljon aikaa pelkkään shoppailuun, tai lähinnä kaupoissa kiertelyyn. Kun vapautin itseni shoppailusta, huomasin että yksi kauheasti energiaa vievä ja väsyttävä ohjelmanumero oli poissa.

Nyt olen kotona ja tyytyväinen siitä, ettei matkatavaroiden joukossa ole mitään ylimääräistä. Pienestä budjetista valui rahaa hyvään ruokaan, museoihin, konsertteihin ja matkoihin, eikä muuhun olisi juuri riittänytkään. Sain kyllä roimasti inspiraatiota pukeutumiseeni, mutta taidan käyttää inspiraation jo olemassa olevien vaatteiden yhdistelyyn. Tänään oli muuten ensimmäinen kunnollinen kesäpäivä mökillämme Itä-Suomessa.

Raikasta alkukesää kaikille!

Nyt on kirpparishoppailu päässyt lähtemään niin lapasesta, että on täyslakon aika. Tänään viimeksi tuhlasin tunnin kirpparilla, jossa olisi ollut paljon kaikkea kivaa. Lopulta kuitenkin jätin kaiken hyllyyn todeten, etten nyt oikeasti tarvitse yhtä ainutta vaatekappaletta. Olen purkanut kai stressiäni kirppareilla ja perustellut sen itselleni sillä, että kaipasin puhkikuluneiden farkkujen ja kenkien tilalle uudet - eikä yhtään haittaisi vaikka löytäisin etsimäni mustan villakangastakin ja kevättakin... Nyt kun villakangastakki, kengät ja farkut on löydetty, on vähän vaikeaa enää keksiä perusteluja, miksi aina ohi kulkiessa piipahdan läheiselle kirpparille käymään. Tarpeellisten juttujen lisäksi tietysti on sattunut mukaan paljon tarpeetontakin. Jossain aikaisemmassa postauksessa (taitaa olla viime syyskuulta) pohdiskelin kirpparishoppailun eettisyyttä ja postaus pyörii syyttävästi mielessäni, kun hamstraan itselleni kaikkea pientä piristykseksi. Oikeastaan ainoa sääntö, josta luistan on se, että ostan tavaraa, jota en tarvitse, mutta sekin nyt on vaan tosi tyhmää.

Havahtumiseni johtuu osittain siitä, että tein juuri vaatekaapilleni perinteisen kevätsiivouksen; järjestin kaapin ja heitin SPR:n kirpparille vaatteet, joita en käytä. Vaikka syyskuussa yritin tehdä saman jutun ja olen siitä lähtien yrittänyt olla ostamatta mitään turhaa, vaatekaapista löytyi taas kolme muovikassillista vaatteita, joita en käytä! Mukana oli kahdet vanhat kengät ja talvitakki, mutta silti. Monet vaatteista oli vuoden kuluessa ostettu kirpputoreilta - sarjaa "tätähän mä voisin ehkä käyttää ja ku tää on niin halpaki!".

Kaapin kätköistä löytyi paljon kivoja vaatteita, joita en ole vähään aikaan käyttänyt. Nyt kun kaappi on järjestyksessä ja turhat vaatteet on karsittu pois, olen taas tosi tyytyväinen sen sisältöön. Olen löytänyt tässä parin viikon aikana taas useita kivoja vaateyhdistelmiä ja huomannut, että kaapista löytyy toimivat ratkaisut tilanteeseen kuin tilanteeseen. Ja yleensä päälle päätyy kuintenkin ne samat ratkaisut, vaikka kaapissa olisikin jotain uutta: musta t-paita, neuletakki ja farkut/hame on mun joka-aamuinen pikaratkaisu.

Olen nyt kirpparilakossa toukokuun loppuun asti, josko saisin ajatteluni kuriin sen aikana. Suosittelen kaikille vaatekaapin kevätsiivousta!

Myönnetään, blogi on päässyt viime aikoina aivan retuperälle. Eli en ole saanut kirjoitettua. Sori.

Syynä on oikeastaan se, että tämä vuosi on opiskelujen kannalta ollut stressaavampi kuin mikään aikaisempi. Syynä siihen taas ovat opetusharjoittelut, jotka loppuvat huomenna, juhuu! Sitten on enää tehtävänä läjä rästihommia ja kursseja, että pääsisin huhtikuun lopussa lomalle ja saisin sitä ennen kandin paperit kouraan.

Stressi tuo jostain syystä aina mukanaan tarpeen ostaa uutta. Kun ei saa asioita aikaiseksi tai muuten vain stressaa, tulee helposti uskottua mainosmiehiä, jotka tarjoavat pikaista ja helppoa parannusta elämään ihmeellisten kosmetiikkatuotteiden ja rättien avulla. Vaatekauppaostoksille en ole vieläkään sortunut (!), mutta shoppaushimoa on tullut tyydytettyä kirpputoreilla, UFFeilla ja koru- ja kosmetiikkaostoksilla - eli melkein millä vain, mikä ei varsinaisesti ollut lakon mukaan kiellettyä. Leväperäistähän tämä on, myönnetään. Mutta paljon on jäänyt ostamattakin.

Siitä olen ollut yllättynyt, että kirpputorit ovat lopulta tarjonneet vaaterintamalla aivan kaiken sen, mitä olen kaivannut. Asioita on pitänyt odotella pidempään, mutta lopulta mm. hyvät mustat saappaat ja se musta trikoomekko, jota haikailin löytyivät kierrätettyinä - ja tietysti aika halvalla. Yritän jatkaa tällä linjalla sitten syksylläkin, kun lakko lopulta loppuu. Paitsi että kaipaan kyllä kovasti hyvin istuvia farkkuja, jotka ovat kaikki kuluneet puhki tähän mennessä. Mistä saa yli vuoden kestäviä hyviä ja istuvia farkkuja? Tietääkö joku?

Mitenköhän saisin itseni uskomaan, ettei stressi oikeastaan edes lievity shoppaamalla?

Näinä aikoina, kun talous voi huonosti, kulutuksenvastaisuus tuntuu välillä ristiriitaiselta. Pääministerimme on kehoittanut meitä kaikkia kuluttamaan enemmän, ihan noin yleisesti ja netissä on julkaistu lamalaskureita, joissa kerrotaan, miten pahasti vahingoitamme Suomen taloutta yksittäisillä säästövalinnoillamme. Kilpailuta työnantajasi.
Korjaa, parsi, kierrätä.
Maksa omat velkasi, älä pankinjohtajien.

Muista, että on niitä lamoja ennenkin ollut.

Noniin. Uusi vuosi alkaa taas, ja lupaan yrittää postailla taas vähän useammin. Ajattelin tässä postailla siitä, miten lakkoni sujuu tälllä hetkellä. Jatkossa lupaan kirjoittaa asiaakin!

Joulu tuli ja meni ja selvisin siitä kerrankin suhteellisen vähällä turhalla krääsällä. Joululahjoiksi ostelin unicefin pehmeitä paketteja, eli annoin rahaa hyväntekeväisyyteen ystävien ja sukulaisten puolesta. Perheelle ja poikaystävälle ostin muutaman kirjan ja siskolle Secco-shopin vetoketjuruusun. Lahjaksikin sain mm. luomuruokaa, kirjoja, levyjä ja lakanoita - ei siis oikeastaan mitään turhaa. Kerrankin näin!

Ostoslistani ensi syksyä varten pyörii edelleen päässäni ja muuttaa muotoaan. Tässä sen taas näkee, miten mieli haluaa asioita, joita en oikeasti tarvitse. Olen käynyt pari kertaa kirppiksillä ja löytänyt jonkun verran hyviä perusvaatteita, joita kaikkia käytän usein. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olen huomannut myös jättäväni kivoja ja sopivia vaatteita ostamatta kirpputoreiltakin vain sillä perusteella, että en niitä tarvitse. Jotain siis on ilmeisesti mennyt perille tämän lakon aikana.

Kävin myös kääntymässä Vero Modassa nähdäkseni, mitä pikkumustat maksavat siellä. Olin nimittäin vähällä ostaa pikkumustan parillla kympillä UFFilta, kun tajusin, etten oikeastaan ehkä edes tulisi käyttämään sitä ja että hinta on oikeastaan aika korkea. Vierailu vaatekaupassa alennusmyynnin aikaan ja pitkän tauon jälkeen tuntui hämmentävältä. Halpojen vaatteiden paljous houkutti, mutta samalla jollain tapaa kammotti. Huomasin samalla, miten tyytyväinen olenkaan tämän hetkiseen vaatekaappini sisältöön. Mieleeni tuntuu vihdoinkin iskostuneen, että en oikeasti tarvitse tai kaipaa uusia vaatteita.

Jouduin muuten ostamaan parit uudet rintaliivit ja sukkahousuja, kun vanhat hajoilevat. Sen enempää en ole kuitenkaan lupauksistani luistanut. Paitsi että pikkujouluja varten ostin uuden luomivärin. Luulen, että saatan ostaa uudet mustat nahkasaappaat, kun luottokenkäni hajoilevat. Toinen vaihtoehto on vegaanisaappaat, jotka näin serkkuni jalassa ja ihastuin. Jokatapauksessa olen nyt miettinyt, että tässä kohtaa voisin luistaa lupauksestani, koska ihan oikeasti tarvitsen kevääksi kengät, jotka eivät vuoda heti, kun maa on yhtään kostea.

Olen kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen, koska huomaan, että lakko on oikeasti vaikuttanut asenteisiini ja kulutustottumuksiini. Toivottavasti tämä on pysyvää.

Olen tehnyt päässäni listaa. Ostohimo on jostain syystä päässyt taas riistäytymään käsistä ja odotan kovasti hetkeä, kun tämä lakko loppuu (eihän siihen ole aikaa kuin 11 kuukautta!). Lista kuuluu näin:

Tarvitsen ehdottomasti vuoden päästä:
- uuden syystakin, koska tämänhetkinen on ollut käytössä jo viisi vuotta ja se on tylsä ja kyllästyttää minua.
- uudet jumppahousut, koska tahdon näyttää uskottavammalta aerobic-tunneilla, joilla tunnen oloni oudoksi ja kömpelöksi
- ehkä myös uuden jumppatopin. tai pari.
- uimapuvun ja uimalasit, että voin alkaa harrastaa uintia (saattaa nousta todelliseksi tarpeeksi jo ennen lakon loppua. Ehkä tästä voi joustaa?)
- Paksumman, näihin säihin sopivan mustan tai harmaan neuletakin.
- Mustan tunikan, koska kaikilla uskottavilla tytöillä on sellainen ja Honey Junkien blogi asettaa vastuttamatonta kiusausta
- uudet sadetta sietävät kivat kengät syksyyn
- punaiset ballerinat kesäksi
- pitkän, pitkähihaisen lämpimän pooloneuleen
- uskottavia teepaitoja eri tilanteisiin
- liuta vaatteita, joissa tuntisin olevani uskottava eri tilanteissa: mm. opettaessa, lavalla soittaessa (mm. juhlat, isommat keikat jne), bileissä, hienommissa bileissä, jne jne
- jne.

Pääni huutaa, että tarvitsen tämän kaiken. Toisaalta mietin, että jos kerran aion elää ilman näitä asioita vuoden, niin miten nyt sitten yhtäkkiä ne ovat aivan välttämättömiä vuoden päästä? Huomautettakoon vielä, että nämä kaikki olisivat todennäköisesti jo päätyneet kaappiini, jos en olisi hyvin määrätietoisesti - ja samalla itselleni runsaasti kiukutellen - päättänyt olla niitä ostamatta lakon takia. Tosin osaa näistä vaatteista en ole vielä löytänyt.

Ostin muuten lohdutukseksi itselleni Tigin 30 euron hiustenmuotoilutuotteen ja kävin kirpparilla, josta löysin kivan trikoopaidan. Poden hieman huonoa omaatuntoa, mutta hiustenmuotoilutuotteethan eivät varsinaisesti kuuluneet lakon aiheeseen ja tätä olin harkinnut viikkotolkulla. Ja jos yllä olevaa ehdottomien tarpeiden listaa katsoo, niin eihän tämä ole vielä mitään!
P.S. Näiden lisäksi on tietysti vielä liuta vaatteita, joita kauheasti haluaisin, mutten ole löytänyt näille vaatteille vielä yhtä vakuuttavia perusteluja.

Jos suomesta pitäisi nimetä yksi ryhmä ihmisiä, jotka elävät oikeasti ekologisesti, se olisi varmaan vanhukset. Mummot säästelevät sähköä ja ostavat kestävää, kun tarvitsevat. Mummot eivät heitä ruokaa pois ja parsivat rikkimenneet vaatteet. Mummot löytävät kaapeistaan 20 vuotta vanhoja vaatteita ja ilahtuvat, kun ne ovat "taas muodissa" (vielä ei tosin ole selvinnyt, mitä tämä "muoti" mummojen kohdalla tarkoittaa. Eikö mummomuoti ole ajaton?). Papat taas harvemmin ostavat ainakaan vaatteita itse. Jos uuden tarve iskee, mummot pistetään asialle.

Kävin juuri mummoni luona kylässä. Olemme mummon kanssa tosi läheisiä, joten käyn mummolassa usein ja juttelen mummon kanssa puhelimessa vielä useammin. Tänään mummo esitteli minulle uutta ostostaan, valkoista fleece-liiviä, jonka kanssa "kyllä kelpaa käydä seniorien kanssa kävelyllä". Tämä oli mummon ensimmäinen vaateostos vuoteen. Hän oli harkinnut ostostaan usean yön yli nähtyään sen alkuviikosta Sokoksella, ja käynyt sitten ostamassa sen, kun kävi seuraavan kerran kaupungilla.

Edellisen kerran mummo esitteli minulle uutta vaatettaan ehkä pari vuotta sitten. Sekin oli joku laadukas neuletakki, jonka olen sen jälkeen nähnyt mummon päällä usein. Mummo ei siis osta vaatteita kuin harvoin, ja sitten kun ostaa, hän esittelee vaatteita onnellisena muille, pitää niitä hyvässä kunnossa ja käyttää pitkään. Minun mummoni ei ainakaan sorru heräteostoksiin, vaikka joskus harvoin alennusmyynneistä on löytynyt hyvät ja laadukkaat kengät.

Mummoni on helsinkiläinen kaupunkimummo ja pitää tyyliään tärkeänä asiana. Siitä kertoo sekin, että hän puhuu tyylistään usein ja kehuskelee, kuinka hänellä nuorena oli kaunis klassinen tyyli. Vaatekaappilöydöt hän esittelee minulle myös. Kaapista kun tosiaan löytyy usein vaatteita, jotka kymmenen vuoden käyttötauon jälkeen taas mahtuvatkin päälle.

Vaikka mummo joskus sivulauseessa mainitseekin muodin, hänen oma tyylinsä tuntuu olevan ajaton. Hän oikeastaan paheksuu niitä nirppanokkaisia city-mummoja, jotka käyvät Sokoksella ja Stockalla shoppailemassa ihan vain huvikseen. Mummo ei ymmärrä, mitä nautintoa saa vaatteiden hypistelystä ja niiden ostamisesta itselleen. Uskon kuitenkin, että mummoa pidetään omissa piireissään hyvinkin tyylikkäänä. Paksut hopeiset hiukset on aina kammattu siististi, eikä vuosia toimineet vaateyhdistelmät petä koskaan. Mummon tyyli ei perustu siihen, että päällä on aina jotain uutta ihasteltavaa, vaan siihen, että vaatteet ovat hitsautuneet kiinteäksi osaksi mummon omaa persoonaa.

Ruokapuolella mummo suosii kotimaista - joskin syö lihaa aina silloin tällöin. Mummo ei kuitenkaan koskaan päästä ruokaa vanhenemaan. Ja perheeni kautta hän on jopa kiinnostunut kasvisruuasta ja luomusta. Sähköä ja vettä mummo käyttää hillitysti. Hän sammuttelee lamppuja huoneista, joissa ei itse ole ja päivittelee turhaa elektroniikkaa ja sitä, miksei digiboksia saa napista painamalla kokonaan pois päältä. Mummon sanoin: "säästäväisyys on kaiken A ja O".

Otetaan mallia mummoista!

Oli kai se jo aikakin. Älä osta mitään -vuosi -nimestä on tullut aika paljon kommenttia. Olenhan ostanut aika paljonkin. Vuosi ilman shoppailua on suoraan varastettu kirjalta "My year without shopping", jota kommenttilootassani hehkuteltiin. Se kuvaa ehkä paremmin tavoitteitani, vaikka kyse on edelleen ihan samoista asioista. Tämä ei siis tarkoita, että linjani lipsuisi, vaan että se on ollut ehkä vähän lepsu jo alusta lähtien!

Mitä mieltä olette uudesta nimestä?

Viimeisin viikko shoppailulakon kanssa ei ole sujunut ihan ongelmitta. Olen haikaillut uusia vaatteita todella paljon. Olen tyytymätön hiuksiini, vaatteisiini ja turhautunut vähän elämäntilanteeseenikin, jossa ei tapahdu tarpeeksi ja kuitenkin tapahtuu niin paljon, että stressaan, kun en saa kaikkea tehdyksi, mitä tahtoisin. Vuodatus.

Ostin tiistaina uudet farkut kirpparilta (5 e ja kuin uudet, oih) ja eilen sorruin ostamaan anttilasta aerobic-tossut ja luomupuuvillapitkikset. Joku sanoisi, että lakko on siis jo sortunut, mutta puolustelen nyt vähän kuitenkin.

Farkut olivat kirpparilta ja kirppariostokset olivat alunperin muutenkin sallittuja. Aerobic-tossujen ostamista olen vältellyt tähän asti jo monta vuotta, joten niiden ostoa on vähän vaikeampi perustella. Olen kuitenkin innostunut käymään ohjatuilla liikuntatunneilla ja joutunut jättämään pitkään väliin tunteja, joihin vaaditaan kenkiä. Syksyn pimeys väsyttää ja olen yrittänyt piristää itseäni liikkumalla. Lenkkarit olivat alennuksessa (miten surkea syy!) ja nyt minulla ei ole sitäkään tekosyytä jättää liikuntatunteja väliin. Sitäpaitsi nyt en varmaan lopun elämäni aikana joudu ostamaan aerobic-tossuja. Ei ne nyt sentään niin kovalla kulutuksella tule olemaan. Pitkikset ostin, koska palelen. En tiedä, mihin viime talven pitkikset, legginsit ja sukkahousut ovat kadonneet, mutta ainakaan ne eivät majaile kotonani. Ja oli ne sentään onneksi suomalaiset ja luomupuuvillaa.

Olen vähän huolestunut tästä äkillisestä shoppaushimostani. Ostimme kotiini myös levyhyllyn, jota ilman huoneessani lojuisi vähän turhan monta pahvilaatikkoa koko vuoden. Kävin kampaajalla hetken mielijohteesta (mitä en yleensä koskaan tee) ja ostin Clashin levyn, koska en osannut lähteä Anttilan alelevyjen keskeltä ostamatta mitään ja koska se on hyvä levy ja uskoin sen piristävän minua. Lisäksi käyn ruokakaupassa aina kun tekee mieli jotain ja ostan sieltä mitä vain mitä tekee mieli - en tosin lihaa, ja pyrin edelleen ostamaan luomua ja reiluakauppaa aina kun on vaihtoehto.

Syytän käytöksestäni pimeyttä. Väsyn ja tarvitsen energiaa ja uskon saavani sitä suklaasta ja kaikesta turhasta. Hyvä, etten ole sortunut ostamaan vaatteita kaupoista. Houkutus on kyllä ollut niin iso, että ilman tätä lakkoa ja blogia minulla olisi hyllyssäni se kiva tunika, ihana neulepoolo, kiva teepaita ja alekengät, jotka huutelivat minua kauppojen näyteikkunoissa aikaisemmin viikolla. Olen taas alkanut juomaan kahvia monta kuppia päivässä. Mieltä ei tosin yhtään virkistä se, ettei yliopistolta saa enää reilun kaupan kahvia, vaan jotain pauligin Mundoa, jossa on joku nerokas oma sertifikaatti taas selittämässä, että tää on hei hirveen eettinen valinta.

Nyt pitäisi vain itsekin oppia ajattelemaan niinkuin kannustin viime postauksessani. Onni ei löydy vaatteista.

Vaikuttaako pimeys teihin samalla tavalla?